Oon maannu lattialla, miettiny miten täällä selvitään. Oon huutanu keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää.

Moi kaikki!

"Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa,
alko tuntuu että hautaaki samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan."

Sori, ku en oo kirjotellu pitkää aikaa kunnolla. On vaan ollu vähä masentunu olo, eikä oo jaksanu keskittyy. Sain osan kokeista tällä viikolla. Kaksi koetta ei oikein menny hyvin, mut loput mitä saatiin, niihin oon tyytyväinen. Nelli ja Saana oli meillä viime yön, katottii leffaa (toiset katsoi, koska en ainakaan nukahtanut...) ja juteltiin. Oli kyl tosi kiva ilta! Illemmalla oltiin Saanan kans raumal hengailees, ja nyt oon ollut vaa kotona ja kuunnellu musiikkii.

 "Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.

 Pelkäsin huomista, en halunnu herää,
oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää."

Toiset ihmiset vaan ei osaa ajatella, miltä toisest tuntuu ku kokoajan vaa haukutaa ja huudetaa. Mihinkää ei voi enää vastat asiallisest, eikä vaa enää välitetä. Kai se on hyvä tajuu josai vaihees, ketkä kaverit sust välittää ja kenel oot pelkkää ilmaa. On se kiva tajuu, ettei sun ystävä ollukkaa ystävä. Onneks on kuitenki olemas sellasii ystävii, ketkä on aitoi ja keneen kannattaa käyttää aikaa.

"Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakkaan.
mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakkaan."

"Tää menee niille joil on paha olla,
kun elämä lyö sata nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä,
nyt aurinko paistaa horisontti siintä edessä."